Tätä kirjaa olen odottanut koko syksyn. Remeksen kirjoissa vain on sitä jotain, mikä nappaa mukaansa niin tiukasti, että kaikki muut asiat täytyy jättää sivuun ja istua kirjan kanssa niin kauan, että se on luettu. Tämäkin Remes oli hyvä, mutta ehkä kuitenkin pienoinen pettymys. Eli ei niin hyvä kuin odotin.
Kirjan keskushenkilöt ovat tutkija Salla Määttä, hänen kuolleeksi luulemansa aviomies, insinööri ja sukeltaja Harri Korte ja heidän yhteinen aikuinen tytär Taru. Tarina kiertyy tämän perheen ympärille, kun tytär Taru kidnapataan ja isä Harri joutuu "nousemaan kuolleista" pelastamaan tytärtään. Sekä Salla että Harri joutuvat monenmoisiin koetoksiin, ennen kuin tytär on pelastettu. Jotenkin tuntui, että Remes oli luonut kirjaansa ihan yli-ihmisiä sankareiksi. Ei jotenkin tunnu kovin luontevalta, että yksi päähenkilöistä selviää useammasta ampumavälikohtauksesta, venäläisistä vankiloista, uponneesta sukellusveneesta, suomalaisten, venäläisten ja jenkkien kynsistä. Toinen taas joutuu puukotetuksi, moneen kertaan takaa-ajetuksi ja lopulta uppoaa autolla mereen. Tapahtumia on vähän liikaa, vähemmälläkin olisi saatu jännitystä aikaiseksi. Sen lisäksi minua häiritsi, että satelliitti- ja sukellusvenetietoutta oli ympätty kirjaan niin paljon. Ainakaan minä ihan tavallisena lukijana en saanut niistä mitään irti. En myöskään oikein ymmärtänyt, miten samat poliisihahmot olivat välillä hyvien ja välillä pahojen puolella. Edelleenkään en ole varma, oliko kirjassa pahoja poliiseja vai olivatko kaikki kuitenkin loppujen lopuksi hyviä.
Kaiken kaikkiaan kirjasta jäi minulle aika sekava kuva. Päähenkilöt ja tarina sinänsä olivat hyviä, mutta tällä kertaa kaikkea ylimääräistä ja minun mielestä aivan turhaa oli sullottu kirjaan liikaa. Toivottavasti seuraava Remes on vähän rauhallisempi vauhdiltaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti